42 vrk

Ja vatsa näyttää tältä:

vrk 42

Tässä juuri ennen astutusta

Kyllä siellä jotain siis kasvaa. Vointi on ollut hyvä ja ruoka maistuu. Lenkillä jaksaa mennä entiseen malliin. Madotuskuuri on juuri annettu. Nyt vaan kasvatellaan lisää mahaa.

Vielä pysyy pystyssä

Mahalinja laskeutunut

Ultrassa

Jännitävät hetket oli ennen ultraa, että mahtaako sieltä mitään löytyä. Merkkejähän raskaudesta ei ole kovasti ollut ja siksi epätietoisuutta ilmassa, mutta löytyihän sieltä ja ihan oikein kunnolla eli 6-7 pentua uiskenteli masussa omissa kuplissaan. Tässä yksi rakkula selkeästi näkyvillä.

Huokasin helpotuksesta, kun eka sikiö siellä näkyi. Jee, on se onnistunut! Ja sitten alettiin tarkemmin laskemaan, että kuinka monta siellä näkyisi. No tossa on kaveri sille ja sitten kolmas, neljäs, viides, kuudes ja taitaa tuolla suolikaasujen takana olla vielä yksi. Kääk! siis ehkä seitsemän pentua tulossa. :) On siinä Chilillä lauma paapottavana.

Hämmästynyt ilme kertoo kaiken, siis 6 tai 7 pentua!

Nyt olis sitten n. 5 viikkoa laskettuun aikaan. Eli aletaan siis kasvattamaan suuren suurta masua, että kaikki mahtuu kasvamaan. Penturuokaan siirrytään tässä hiljalleen, mutta muuten jatketaan eloa entiseen tapaan ja voinnin mukaan lenkkeillään sopivasti.

Vikat treenit..

..ainakin toivottavasti tältä erää oli torstaina. Hyppelöitiin rataa, jossa oli kontakteja. Radalla oli hyppy-Aeste-kepit-hyppy-keinu-puomi-hyppy-keinu-puomi-kepit-Aeste-hyppy. Kontaktit on sillä mallilla, että aika kivasti pysähtyy 2on2off -asentoon kii-käskyllä. Puomilla saattaa jäädä hieman ylemmäs niin, että ei tuo etutassuja maahan. Treeneissä odotan, että korjaa asennon oikeaan paikkaan ja sitten jatketaan tule-käskyllä. Puomin kanssa oli syksyllä hieman arastelua (heijastelua keinusta), mutta nyt juoksee reippaasti koko matkan. A on aika valmista kauraa. Joskus kyllä pomppaa ekan loikan aika korkealle. Täytyy olla jatkossa tarkkana, että ei kovassa vauhdissa ylitä kontaktia. No keinua ollaan treeneissä menty hiljalleen niin, että iso pöytä on ollut alla, joilloin keinahdus on jäänyt pienemmäksi ja koitettu saada koira rohkeammin tulemaan laudalla hieman pidemmälle. Edistystä on tapahtunut. Ja nyt radalla otettiin keinu kokonaisuudessaan ja aika mukavasti tuli alas asti parikin kertaa eikä kauheata jännitystä ollut ilmassa. Kepit sujuu molemmin puolin ohjaten ja melko mukavasti hakee oikeaan lähtöväliin. Välillä kun ei jaksaisi keskittyä, poistuu jo tokavikasta välistä. Varsinkin jos itse lähtee tekemään liikaa sivuliikettä pois kepeiltä. Periaatteessa oltais kisavalmiita, mutta hiukan tarvis ehkä möllikisoja käydä ensin starttaamassa, että päästäis vieraissa paikoissa testaamaan homman toimivuutta. Ja vauhti ei myöskään ole vielä päätä huimaavaa, että kisoissa pärjäis. Mutta nyt tulee pakollinen tauko agihommiin, kun toivottavasti masussa kasvaa pieniä pastoreita.

Raskauden merkkejä ei koiruudesta ole oikeastaan näkynyt ollenkaan (viikkoja takana reilu kolme). Siksi tässä nyt ens perjantaihin saakka jännäillään, että onko siellä edes mitään... Nisät ja tissit on hiukan turvoksissa, mutta niin on ollut aikaisempien juoksujenkin jälkeen. Pahoinvointia ei ole ollut, ruoka maistuu. Lenkillä menee reippaana. Kotona nukkuu ja on rauhassa, mutta niin on normaalistikin. Että ota siitä nyt sitten selvää! :) Ruokaa olen kuitenkin hiljalleen muuttanut nappulan suuntaan, kun koen sen helpoimmaksi raskaus/imetysajan ruoaksi. Raakaruokia jatketaan sitten taas pentujen jälkeen.

Rakkauden siemenet kylvetty

Käytiin keskiviikkona ekaa kertaa treffaamassa sulhoa ja sitten toisen kerran tänään. Molemmilla kerroilla astutukset suju mallikkaasti, kun Chiliä vähän pidettiin kiinni. Sehän ei kauheesti siitä tykkää, kun joku hyppää selkään tai alistaa eikä juoksut sitä asiaa juuri muuttanut. Nuori herra oli innokas ja hoiti homman kotiin. Molemmilla kerroilla koirat jäi 15-20 minuutiksi nalkkiin. Nyt sitten odotellaan onko pennut lähteneet alulle.
Tässä viime metreillä tuli vielä sulhasen suhteen muutos. Kasvattaja päättikin astuttaa Chilin Karvahaalarin Ying-Yangilla eli Topilla. Aivan ihana nuori mies, reipas ja sosiaalinen eikä ulkonäkökään hullumpi. Topi on karvaltaan myös melko karkea eli ihan sileää sorttia sieltä ei luulisi tulevan. Tulevat pennut kasvavat siis Erimarin kennelissä eli sieltä kannattaa kysellä, jos kiinnostus heräsi. Tässä vielä pari kuvaa sulhasesta.

Topi 1v (kuva: Tiina Raatikainen)

Näyttelyssä (kuva: Eija Viitanen)

Leveä hymy hommien jälkeen

Muodonmuutos

Vielä viikonloppuna meillä asusteli tämän näköinen kaveri.

Ja nyt sen tilalla on joku muu.

Pieni dalmatialainenhan sieltä alta taas kuoriutui. Ja nyt on syyhy joka paikassa, kun karvat on viety ja ulkona vähän paleltaa. Juoksuja mennään kymmenettä päivää ja huomenna mennään sulhon luokse testaamaan rakkauden ilmapiiriä. Loppuviikon aikana luulis viimeistään olevan otolliset päivät. Punnitsin Chilin ennen astutusta ja vaaka näytti 8,9 kg.

Ny ne alko!

Juoksut meinaa! Just sopivalla aikataululla. Jos kaikki menee putkeen, pennut on luovutuksessa toukokuun puolen välin paikkeilla. Ja sehän on just sopiva hetki pitää pientä lomaa! ;) No ens viikolla käydään sitten sulhastelemassa, jos sopivalta näyttää.

Tätä mieltä Chili oli tänään, kun laitoin pöksyt jalkaan.

Uuden vuoden koetukset

Hengissä selvittiin, mutta kyllä se hieman koville otti! Chilille on siis tullut tän vuoden aikana paukkuarkuutta. Se alko kesällä jonkun kovan ukkosen yhteydessä. Ravasi silloin rauhattomana ja läähätti raskaasti ja koitti tulla sänkyyn. Muutama muukin ukkonen kärsittiin rauhattomuudesta, mutta onneksi muuhun arkielämään ei ole tullut vaikutuksia. Joskus lenkillä on saattanut kuulua yksittäinen 'pyssyn pamaus', josta seurauksena häntä on laskenut ja on tullut kiire kotiin. Jonkin ajan kuluttua on kuitenkin rauhoittunut.
No tämä vuoden vaihde alkoi aatonaattona, kun olin iltalenkillä. Puolessa välissä matkaa joku ampui raketin melko läheltä meitä ja siitähän Chili pisti 4-vedon päälle ja kauheella kiireellä olisi pitänyt kotiin päästä. Matkalla pamahteli sitten vielä neljä muuta rakettia eli  Chili puoli tikahduksissa ja kovasti läähättäen mentiin kotiin ja kotona kesti vielä parisen tuntia ennenkuin rauhoittui kunnolla. Yön nukkui hyvin ja aamulla oli oma itsensä ja kävi reippaasti pikkulenkillä. Päivällä käytiin 16 maissa vielä nopea pissatuslenkki ja sen jälkeen sisään ja kaikki verhot kiinni ja telkkari pauhaamaan. Alku illan oli säikympi ja kulki jaloissa ja hieman läähätteli, mutta illan myötä rauhoittui ja nukkuikin jaloissa ainakin joitakin pätkiä. Mutta tärkeintä oli, että ei koko aikaa ravannut ees ja taas vaan pysytteli meitä lähellä. Kovimmat pamahtelut puolen yön aikaan aiheutti sitten taas vähän levottomuutta, mutta niistäkin selvittiin. Apuna mulla oli kongiin laitettua maksamakkaraa, jota malttoi nuolla muutamaankin otteeseen pahimman pamahtelun aikana ja nakkeja tarjottiin pamahduksien yhteydessä, jos oli rauhassa. Yhden jälkeen uskaltauduttiin pihalle pissalle. Muutama pamaus vielä kuului ja aiheutti pientä paniikkia, mutta malttoi kuitenkin käydä pissalla. Yö meni taas rauhassa ja aamulla oli ihana oma itsensä. Kokonaisuudessaan meni oletettua paremmin, kun aatonaaton perusteella kuvittelin että tulee ihan katastrofi. Koira pysyi toimintakykyisenä eikä totaalipaniikkia tullut, söi ja joi sekä pissasi. Häntä oli kyllä koko illan alhaalla tai koipien välissä.
Vuotta 2013 lähdetään nyt tallaamaan ja toivotaan, että se tuo pennun tuoksuisia tuulia ja mukavia harrastushetkiä! Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Yhtään rakettia en tänä uutena vuonna nähnyt, mutta tässä otos viime vuodelta.